Olen aina ollut jouluhullu, fiilistelijä. Aloin lapsena heinäkuussa joulun odotuksen, teininä syyskuussa. Rakastin tonttutarinoita, enkeleitä, joulun sanomaa, joululauluja, tunnelmallisia valoja, kuusta, tuoksuja...

Tänä vuonna ei ole yhtään fiilistä. Kaikki jouluun liittyvä tuntuu pakolliselta, väkinäiseltä. Tungen torttua ja pullaa suuhun kiireellä ja rutinoituneesti. En nauti suupalastakaan. En halua kuunnella joululauluja saatikka laulaa niitä, uppoutua joulun maailmaan... Kuin olisin kiveä sisältä, kylmä ja kova, minua eivät kosketa tunnelmavalot eikä mikään muukaan. Ei tunteita. Pitänee yrittää totutella tällaiseen uuteen tunteettomaan, kyyniseen minuun.

Olen nykyisin vain ärtynyt ja vihainen tai huolissaan ja paniikissa. Tai tunteeton. Siinä tunneskaalani. No, ilahdun sentään joskus (näin haluan ajatella ainakin). Mutta äärimmäisen harvoin ja vain ohikiitäväksi hetkeksi... :( Ja mitä on onnellisuus? Täysi myytti?

Tämä päivä ei ole pimeää toivottomuutta, mutta jotain turhaa ja hämärää tässä on. Jospa huominen olisi iloisempi päivä.