Eilen tuli The Da Vinci Code nelkulta, niin näin vihdoin sen hehkutetun elokuvan. Se oli kyllä uskomatonta paskaa koko leffa niin kuin odotin, mutta näyttelijäntyö ja ohjaus mielettömän upeaa ja katsoin sitten kuitenkin koko elokuvan. En tajunnut ja pysynyt arvoitusten ratkomisen perässä koko ajan (*BLONDI*), ja ne ajatukset ja uskomukset siinä olivat NIIN pakanallisia harhaoppisia haihatteluja, että!!! Mutta kun siinä näytteli aina loistava Audrey Tautou, karismaattinen Tom Hanks ja lyömätön Sir Ian McKellen, niin pitihän se katsoa loppuun. Ja yhtä "pahista" näyttelevä Paul Bettany vetosi muhun... Muhun vetoaa aina hullut psykopaatit. Olen kieroutunut... Ne jäänsinisiset silmät, lumivalkea tukka ja tuskainen katse, AH! Ja mustat vaatteet, ihan must. :D

Mä pidän vanhemmista miehistä. Parikymppiset ei niin houkuta. Miehen karisma tosiaan kasvaa ikääntyessä! Olisipa naisillakin samoin. Tom Hanks ei ole mikään peruskomea mutta se on MIEHEKÄS mies. Muita muhun vetoavia ovat mm. Russel Crowe, Kevin Spacey, Denzel Washington, Kevin Costner, Edward Norton ja Zachary Quinto (TIETYSTI); JOPA Bruce Willis! Näin ihan vasta romanttista unta, jossa mulla oli vanhempi miesystävä (?) joka oli kuin Bruce! *hih hih* "Suosituimmat" eli jotkut Brad Pittit ja Johnny Deppit ei niin kolahda muhun. Vaikka mikä ettei, jos kävelesivät vastaan ja alkaisivat pokata mua, kyllä kelpaisi... :P

But, YES, I want a Man. Kyllästyttää tämä sinkkuilu. Haluaisin rinnalleni jonkun, jonkun minua suuremman, vahvemman, jonkun ihanan, MIEHEKKÄÄN (se saa tuntemaan olon niin naiselliseksi, hyväksi)... Haluan jonkun, jota halata, hyväillä, hemmotella... Jonkun, jonka kanssa syödä, kahvitella, kävellä kaupungilla, lenkillä, katsoa televisiota, käydä elokuvissa, kokouksissa, matkoilla... Jonkun, jota suudella, silittää, rakastella...! Jonkun, joka rakastaa MINUA, silittää, hyväilee, hemmottelee, sanoo:  "olet rakas, tärkeä, ihana, arvokas, MINUN". Sitä haluan, janoan, toivon...

Milloin, oi milloin... Milloin tulet vastaan? Yksinäinen sydämeni odottaa...

Vaikka toisaalta olen tyytynyt osaani sinkkuna. En epätoivoisesti kaipaa miestä rinnalleni niin kuin vaikka teini-iässä. Olen tottunut itsenäiseen, yksilölliseen, vapaaseen elämääni. Mulla on vahvoja, omaperäisiä päähänpinttymiä, tapoja, rutiineja... Siinä olisi opettelemista kun jakaisi yhtäkkiä jokapäiväisen arkielämän jonkun kanssa! Se tulee olemaan NIIN erilaista. Kyllä se joskus tapahtuu. Vaikka väkisin!

Aloin ladata Donnie Darkoa. Sitähän on kehuttu. Genretkin passaa, on mysteeriä, scifiä ja draamaa. Olen draama-ihminen, joten jospa DD kolahtaa:) Siinähän on DREW! <3 Katson sen Siilissä varmaan. Siellä kun televisiota hallitsee Joku Muu. Mutta mun tätä konetta hallitsen Minä Itse.