Aloitin dieetin maanantaina. Haluan hoikistua ihan tosissani! En vielä ole ylipainoinen, mutta jos jatkan tätä linjaa herkuttelussa, pian olen. Parasta aloittaa ajoissa dieetti ja liikkuminen ennen kuin enempää lihon, sitten se olisi tosi vaikeaa. En halua kuulla vanhempieni ja veljieni vihjailuja siitä, että olen lihonut ja pyöristynyt... Vannon, että minusta tulee taas yhtä hoikka kuin 2 vuotta sitten ja mahdun taas kaikkiin vaatteisiini ongelmitta!
 Dieetillä tarkoitan sellaista, että syön minimaalisen vähän. Sen verran vain, että heikotus pysyy loitolla, etten pyörry. Ja rasvattomia, kuitupitoisia, vitamiinipitoisia kevyitä ruokia. Paljon vihanneksia ja kasviksia. Nämä kolme päivää ovat sujuneet loistavasti ja ajan myötä varmaan vielä helpommaksi käy. Teen tosi vähän vatsalihaksia alkuun, mutta sekin on parempi kuin ei mitään. Jos aloitan isolla määrällä, lopetan sen helpommin. Se on nähty...
 Huomenna on kuoron pikkujoulut ja valitettavasti E raahaa minut sinne melkein väkisin. Jospa maltan pitää siellä niukan linjani.
 Meinaa mennä hermot mölyävien naapurien kanssa! Ne taitavat olla uusia, koska ennen tätä ongelmaa ei ollut. Opiskelija-asunnoissa on vaikea tietää muuttajista kun naapureita ei ikinä näe. Mutta nuo yläkerran tyypit ovat kovaäänisiä eivätkä välitä hiljaisuussäännöistäkään pätkääkään. Kerran heräsin kahdelta yöllä kamalaan huutoon. Taitavat olla ulkomaalaisia... Ei jotenkin suomelta kuulosta se äännähtely.
 Olen löytänyt uuden bändin, jota ihkuttaa: Sara. Se on loistava suomalainen metallibändi, joka hienosti yhdistelee musaan elektronisia ja proge-vaikutteita. Biisi Kartta rinnassa soi Idolsissa, siitä kuulin Saraa eka kertaa. Olin kyllä kuullut jo kehuja kaverilta aiemmin... Kartta rinnassa onkin suosikkibiisini, kuukauden biisini, aivan mahtava! Sanat, melodia, kaikki! Kiva löytää aivan uusi bändi, siitä on aikaa kun viimeksi löysin. Leffassa Kaunis mieli oli ihanaa musiikkia, hankin itselleni sitäkin. Kauniita, traagisia melodioita. Se elokuva on myös niin mahtava!
 Meillä on ihan kamalasti kokeita! Eilen kaksi, huomenna taas yksi. En osaa sitä ainetta pätkän vertaa.
Yritän tunkea pikaisesti työmuistiini koko asian. Ihan sama, muistanko siitä mitään jälkikäteen. Pakko olisi vain päästä se läpi... Eilisistä kokeista toinen meni selkeästi penkin alle ja viime viikon kokeessa en ollut, kun nukuin pommiin, joten yksi koe on jo uusintakoepäivälle. Kolmea siinä ei ehdi kyllä tehdä, kaksi nipin napin.
 Olen onnellinen. Luultavasti. Tahdon elää ja kiinnostavia asioita on runsaasti. Tekemistäkin on. Sosiaalista kanssakäymistä on. Talousasiat on okei, vanhemmat jelppii. Kouluasioissa mennään eteen päin, kaikesta huolimatta. Isällä ja minulla välit ovat hyvät, välimatka estää riidat, tekstiviestit ovat jopa helliä. Veli kaipailee minua, olen siis Joku, Kaivattu. Minulla on suuri Jumala, jonka varjelukseen voin luottaa. Pelastaja, joka vie kerran Taivaaseen. Ihana miten yksi kaveri ymmärtää, että oli siunaus Jumalalta, että hän pääsi yhteen kouluun, Jumalan johdatusta! Hän oli rukoillut, että hän pääsisi sinne jos on tarkoitus... Eli Jumalan tahto. Tässä kaikessa lienee syytä olla onnellinen?
 En ole nyt moneen päivään kirjoittanut, mutta ajatellut tarinaani kyllä. Jatkan sitä kun ehdin. Toivon mukaan.