Suoraan sanoen voin samaistua Anne Frankiin jossain mielessä. Kaikki tuntuvat olevan minua vastaan joka asiassa, en saa ketään puolelleni missään asiassa vaan aina hyökätään. Ahdistavaa olla aina puolustautumassa! Tunnen olevani miltei yksin maailmassa...
 I on kyllä tosiystävä. Nyt minä alan tosissaan arvostaa ystävyyttämme. Se on aitoa kaikin puolin. Ikuista! Puhumme ns. samaa kieltä, viihdymme toistemme seurassa, voimme olla oma itsemme jne. jne. P:n ja minun ystävyys on joskus tuollaista, mutta suurimmaksi osaksi se on vähän kuivahtanut jo. Olemme kasvaneet erillemme, tai kasvamassa. Paljon sanoja, mutta ei tekoja. Tai nykyään ei sanojakaan kovin paljoa. Se harmittaa vähän, mutta toisaalta se on tapahtunut niin vähitellen että ei se paljoa vaikuta minuun. Kai se sitten oli väistämätöntä. Kunpa ne molemmat vain tulisivat uskoon, I ja P! Sitä rukoilen joka päivä Herralta.
 Kävimme H-J:n ja äidin kanssa tänään uimassa kylpylässä Kuopiossa. Tämä päivä tosiaan tuntui oikealta lomapäivältä: nautiskelua saunassa ja ihanissa uima-altaissa, uusi Nana (12. osa), suklaata, hampurilaisateria, lekottelua... Ihanaa^^ Huomennakin menen Kuopioon, tapaan kaveriani M:aa ja jään myös iltakokoukseen, jossa laulaa Agape! Sekin on ihanaa^^ Nostalgista:D Ylihuomenna sitten lähdenkin jo takaisin kotiini. Ihan kiva päästä sitten omaan rauhaan ja vapauteen!
 Olen "lomaunelmoinut" S:sta. En voi sille mitään... Minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan. Eivät varmaan sammu koskaan... Ja se uni vain lietsoi tunteitani, se oli niin todellinen. Sydäntä särkee, kun tietää, että en voi ikinä saada vastakaikua tunteilleni... Hän ei tunne samoin, eikä tiedä tunteistani (onneksi! Ne ovat kiellettyjä). Hän tuskin koskaan ajattelee minua (se on oikein) ja sivuuttaisi minut nähdessään (vaikea lauserakenne...) kuin kenet tahansa. Sitä paitsi olen tehnyt tosi noloja juttuja hänen nähdessään ollessani maaninen ym. Haluaisin silti nähdä hänet! Voi, miten kipeästi... Kaipaan, haluan, ikävöin, odotan... Jonain päivänä taas.
 Hän edustaa minulle turvaa ja huolenpitoa, viisautta ja rohkeutta ja iloa. Veli Herrassa. Jumala siunatkoon häntä! Mutta tämä saa riittää tältä erää.

PS. S:lla tarkoitan tässä kirjoituksessa SM:aa, en sitä S:ää aiemmin, se on ystäväni. Lienee parasta erottaa nuo kaksi tähän tyyliin: SM ja S. SM on saanut minut ihastumaan itseensä olemalla ihana, rakastettava ja kiltti!