Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli elämäni kauhein. Kadun sitä enemmän kuin mitään mitä olen tehnyt... Olen ihan hajalla sen takia, ties kuinka kauan. Aamulla ensimmäisenä se palaa mieleeni, suuri häpeä ja inho, suoranainen kauhu! Voisinpa vaan tehdä tehdyn tekemättömäksi. Kaiken lisäksi tyyppi, jonka kanssa olin, soittelee mulle koko ajan! Miksi minä tyhmä annoin sille numeroni? Siksi, koska pelkäsin että se suuttuu jos kieltäydyn. Inhottaa koko tyyppi! Eipä sitä olisi tapahtunut... Olisin niin onnellinen jos voisin mennä ajassa taakse päin... Mutta enpä tietenkään:( Enkä voi kertoa tätä kellekään. En ikimaailmassa kehtaisi! Hävettää niin pahasti. Se oli NIIN iljettävää.

Eikä se ollut YHTÄÄN mun tapaista. Mikä muhun meni? No, ainakin säikähdin kunnolla enkä koske enää viinaan. Se on kaiken pahan alku ja juuri. HYI HYI HYI...:( Kävelin sen luota (yli 6 km) märissä vaatteissa aamuyöllä kotiin. Olin kohmeessa ja tärisin vilusta, kun saavuin kotiin puoli kuusi. Matkaan meni tunti, mutta se tuntui ikuisuudelta. Nukuin puoli neljään iltapäivälle... Sitten pakenin todellisuutta Roswelliin... Kamala, kamala yö.

Pääsenkö tästä yli koskaan? Minua pelottaa... Minun tekisi mieli vajota maan alle, sulkea silmät ja paeta sitä muistoa. Mihin? En halua että KUKAAN saa koskaan tietää, se on niin inhottavaa! Jumala tietää ja näkee. Olen monia kertoja pyytänyt anteeksi ja pelkään etten saa. KAIPAAN NIIN KAMALASTI AIKAA JOLLOIN OLIN LÄHELLÄ JUMALAA! KAIPAAN PUHDASTA OMAATUNTOA!!! Voi kun sen saisi takaisin... Viattomuuden, puhtauden... :( Vapauden... Rukoilen että jonain päivänä Jeesus voisi puhdistaa minut tästä, antaa anteeksi ja vapauttaa. Sitä haluan enemmän kuin MITÄÄN: pääsyä takaisin Hänen tykönsä, anteeksiantoa.

Pahin painajaiseni on että se tyyppi jotenkin jäljittäisi mut ja vanhemmat saisi tietää. Vaihdoin numeron salaiseksi mutta oliko jo liian myöhäistä? Säälittävä tyyppi, soitteli eilen koko päivän ja vielä tänäänkin VAIKKA en vastannut! Aika sitkeä, milloinkahan se meinaa luovuttaa...

Mutta musta tuntuu nyt että inhoan miehiä. Ja tuo ei tule toistumaan. Minuun sattuu... Itkettää...:( Kunpa olisi joku joka halaisi ja sanoisi että kaikki hyvin. Että mitään pahaa ei enää tapahdu.