Säälittävä ihminen ei käy suihkussa. Säälittävä ihminen on samoissa vaatteissa vuorokauden ympäri monta viikkoa. Säälittävä ihminen ei lähde neljän seinän sisältä kuin käymään ruokakaupassa tai sossun luukulla tai apteekissa. Säälittävä ihminen saa ainoan hupinsa tv-ohjelmista ja leffoista, kirjoista ja musiikista. Säälittävä ihminen on yksinäinen mutta ahdistuu seurassa hyvin nopeasti. Säälittävä ihminen tapaa ystäviään kerran kuussa tai harvemmin tunnin tai kahden ajan kahvilassa. Säälittävä ihminen on sairas monesta kohtaa, henkisesti ja fyysisesti. Säälittävä ihminen on raunio jo nuorena, elämänsä keväässä. Säälittävä ihminen ei tee mitään edetäkseen elämässään vaan kelluu paikoillaan. Säälittävä ihminen ei tunne katumusta eikä surua tästä vaan on ALISTUNUT OLOTILAANSA.

Säälittävä ihminen on velkaantunut. Hän luulee saavansa tyydytystä tyhjyyteensä materiasta. Kuolleesta, elottomasta materiasta joka tuhoutuu, jonka ruoste raiskaa ja koi tuhoaa. Puhumattakaan tulesta.

Säälittävä ihminen pelkää sitä mikä ei ole vielä lähelläkään tapahtua. Säälittävä ihminen pelkää mokia, joita  ei ole tapahtunut. Säälittävä ihminen pelkää tutustua ihmisiin koska ei usko suhteiden kestävän. Säälittävä ihminen ei hyväksy itseään mutta ei osaa silti muuttaa itseään eikä IKINÄ opi virheistään.

Säälittävä ihminen pelkää, pelkää, pelkää. Pelkää että ne vähät ystävät alkavat vihata häntä milloin tahansa, että vanhemmat ei rakasta yhtä paljon kuin veljiä, että elämä ei koskaan enää tuo uutta rakkautta mun kohdalle.

Ja miksi tämä säälittävä ihminen ei osaa turvautua Jumalaan? Miksi se on niin vaikeaa? Tuntuu että kaikki tukahduttaa huutoni... Äh, en osaa selittää. Silti YRITÄN. ODOTAN. JA USKON, että joskus... joskus helpottaa. Siksi ei masenna vaikka olenkin niin säälittävä. Ei siis koko ajan. Ei lopullisesti. Vähän vain.

Tämä olen minä. Oikeasti.

Eilen Y tú mama tambien, tänään Skinsiä. Anna Gavalda loppuun, B-kirjain-kohtia Marilyn-sanakirjasta. Vähän musiikkia. Ruokaa, niukasti. Suihku, vihoviimein. Tuli parempi olo. Selkään sattuu KOKO ajan. Hermoilen sossun liitteiden takia. Neljä seinää tekee mut hulluksi. Kolme Oximinia saa mut ajattelemaan selkeästi. Kokoamaan ajatukset tiiviisti, ytimekkäästi.

Miksi haluan kuuluttaa aina koko maailmalle kaiken? Huomionkipeä, hemmoteltu, heikko kakara! Sekin on säälittävää. Minussa kaikki on säälittävää. Niin hyvässä kuin pahassa mielessä. Kaiken lisäksi olen menettänyt mahikseni ainoaan mieheen joka musta olisi voinut kiinnostua. Mutta toivottavasti olen väärässä.

Kirjoitin tämän saman kolmelle luotetulle. Haluan että ne tietää millainen olen ja olen sitä avoimesti. Miksi? Mun pitäisi hävetä. Mutta minä olen minä: avoin haava ja roskalehti koko maailmalle. *paskasta naurua*

Mutta tämä VUODATUS sai oloni paremmaksi. Ja kun avauduin kolmelle luotetulleni. Huomenna on uusi päivä, uudet kujeet. Tulee opintotuki ja saan kunnon ruokaa ostaa:D Ja käyn H&M:ssä ostamassa uutta vaatetta lahjakortillani^^ JA yritän myydä Potterit divariin. Sitten on se ilkein eli sossu... Mutta joo, lopettelen tältä erää. Vaihdan lakanat ja pyyhkeet ja yritän tästä lähtien vähän useammin käydä edes suihkussa etten olisi likainen haisuli edes. Se on laiskuuden huippu!

Apua, teini naapurini aloitti musan kuuntelun! DAMN!