Pitäisiköhän mun lainata kirjastosta sellaisia self-help-oppaita, "Kuinka tulla onnelliseksi" jne.? Auttaisikohan sellaisten lukeminen? Vai olisiko niistä vain haittaa? Jotain iloisempaa luettavaa tarvitsisin kyllä, Kotiopettajatar on niin synkeä... Häräntappoase on jonossa seuraava, siinä ainakin on huumoria muistaakseni.

Kaikki on asenteesta kiinni. On ihmisiä, jotka ovat onnellisia vaikkei niiden elämässä tapahdu kummempaa, vaikka he ovat sinkkuja tai köyhiä tai sairaita. Mä olen suhteellisen terve enkä ihan köyhäkään, on kaikenlaista. Silti naama on aina surkeena... Mieli maassa, valivalivali! Miten sellaisen positiivisen asenteen oppisi? Voisipa sellaisen ostaa... Musta tuntuu että se on synnynnäinen juttu, eli että se joko on tai sitten sitä ei ole. Auts! Mutta ainahan voi YRITTÄÄ... Yrittää muuttaa sitä asennetta. SMILE! Think positive... Hymyilen koko kasvollani peukut pystyssä, no reason why but STILL I SMILE...

Uskon elämässäni on laaksovaihe... On aika pimeää... Hämärää tai melko pimeää... Auta, Herra! En pysty tähän yksin... Kiusaaja vainoaa mua... MASENNUS vainoaa mua. Mikä saisi mut nousemaan? Auta, Jeesus!

Tänään olisi nuortenilta, mutta jotenkin ei huvita lähteä sinne. Jos tietäisi että pääsee lähtemään heti kotiin sen loputtua niin sitten... Mutta mua ei huvita jäädä vetkuttelemaan puolitutussa porukassa jonnekin välille... Meikäläinen ei viihdy! Missä hää viihtyy? Sen kun tietäis... Ei taida olla sellaista paikkaa ja seuraa:( Voi, MIKSI olen tällainen? Auta, Herra, mua muuttumaan! Elämä on vaikeata kun on vaikea ihminen. Vaikea miellyttää, vaikea viihdyttää. Laiskakin... Ankeaa.

EDIT 18:06

Jäin kotiin. Valitsin niin. Kaveri soitti ja kysyi lähdenkö, minä kieltäydyin. Teinköhän väärän valinnan? Sitä pähkäilkäämme... Kysyin kyllä saanko huomisaamuna kyydin kokoukseen. Se aikoi noutaa mut vaille yksitoista. Enpähän ihan täysin neljän seinän sisälle jää tänäkään viikonloppuna. Mutta hitsit, vaikuttanen kummalta oliolta, kun lojun vaan täällä kotona. Oli vähän kiusallista kieltäytyä. Vähän TYLYÄ. Ja sitten vielä pummia kyytiä huomiseksi, se kun sanoi että normaalisti menee jalan kokoukseen... Auh... Tyhmä minä.

Löysin upeita kuvia Ayumi Hamasakista. Taas. Muokkailin niitä. Ja muokkasin myös muutaman ihanan hienon Kaya Scodelariosta ja Hannah Murraysta. They are adorable <3 LOVELY:) Mitäs sitten? American Idolsia, jossa kriitikoiden haukkuma Victoria "Posh Spice" Beckham tuomaroi kokelaita. Can't wait! Eh eh...

Isä on ainoa mulle puhuva tuttava joka on Facebookissa nyt. Voi surku... Sekin melko passiivinen. Olisi pitänyt lähteä nuorteniltaan! Mutta kun mua ahdistaa se etten keksisi mitään puhuttavaa, koska mulle ei kuulu mitään kummoista jne...

Mikä tänään on ollut ihanaa? Ristoranten Hawaii PIZZA (sen hinta on laskenut ässässä ainakin 1,99!) ja Rainbow-toffeesuklaa:) Kahvit. Ne kuvat. Hmm... Nukuin hyvät unet. PITKÄT. (Yhyy, isäkin hävisi Feissarista, sanomatta sanaakaan...) Eilen ihastelin lenkillä vitivalkoisia puita, jotka piirtyivät mahtavina vasten harmaanvalkoista taivasta. (Juu, pilvessä koko ajan... Mikä aurinko??) Tänään puiden lumi-ilme ei enää jaksanut ihastuttaa vaan minua ällöttivät hankea läikittävät keltaiset kusiläiskät. Ja paskakikkareet. Hyi koiria! Sotkevat puhtaan, valkean lumen.... Mutta johonkinhan niidenkin on tarpeensa tehtävä... Heh, juu...

Katsoin eilen Olet mitä syöt ja päätin alkaa syödä terveellisemmin, mutta mitä teinkään tänään? Ostin sen pizzan ja suklaata. Se siitä terveellisyyspäätöksestä! Repsahdin heti kättelyssä. No, en minä sentään sellaisia määriä roskaa mätä menemään kuin ne eilisen ohjelman naiset ja tytöt. THAT was really something... unbelievable. 9 litraa kokista, kiloittain ketsuppia, monen monta suklaakakkua jne. viikossa! Toivottavasti en ihan siihen jamaan koskaan päädy... Täytyy katsoa mitä suuhun pistää. Edes vähäsen... Vaikka en kyllä millekään nälkäkuurille rupea. Syöminen on niitä harvoja asioita joka mua vielä lohduttaa... :-/

EDIT 18:48

No niin, se kaveri oli soittanut toiselle yhteiselle kaverillemme ja pyytänyt että se kyydittäisi mua, että hää itse voisi kävellä. Juupa juu... Tällaista sattuu kun ei kehdata sanoa "ei"... En ole siis ainoa. Mutta olen kyllä vähän törkeä... Törkeä kyytipummi!

Hei! Mitä mä muuten katson nyt kun Skinsin kaudet on nähty? Voi surku:( Naapuri bilettää taas kuin viimeistä päivää, vetäisin tuossa 40 vatsalihasta sen bassonjyskeen tahtiin. Voi elämänkevät tuota melua! Okei, ehkä olen kateellinen kun sillä on hauskaa (kuuluu myös hihitystä), mutta joku raja! Krääh...