En osaa kai sitten ilmaista itseäni. Kaikki aina oudoksuvat tai käsittävät minut väärin. Onko olemassa ketään samantapaista kuin minä? Kaverinikin oudoksuu sitä, että pidän Tanemuran töitä kauniina ja katselen niitä mielelläni. Ja se sanoi sen päin pläsiä. Muitakin juttuja se sanoi aika suoraan. Olen "erikoinen"... Mutta pari kohteliaisuutta. On kuulemma ihme, ettei miehet yritä iskeä minua koska olen muka HYVÄNNÄKÖINEN! Ja uskallan kuulemma sanoa asiat suoraan ja olla oma itseni. Melkoisia kohteliaisuuksia... Harvoin niitä kuulee. Tai antaakaan...
 Mutta ahdistaa se, kun on niin yksinäinen ja oudoksuttu kummajaisuus. Mitä vanhempi olen, sitä oudompi olen. Peräti hulluksi tulossa? Pelottaa... Olisipa minulla joku, joka tyynnyttelisi minua... Joku, joka sanoisi, että kaikki on hyvin.
 (Juon kermakahvia, nam.)
 Viiltoja. Olen aina pelännyt kipua, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että se on minulle oikein. Että se hyvittää kaiken. Eikä kipu olekaan niin kamalaa! Siis fyysinen. Näin painajaista viime yönä, missä isällä ja minulla oli kiivas sanaharkka... Ja K sanoi, että olin unissani valittanut kuin olisin nähnyt painajaista. Sitä en muista...
 Nousin vasta yhden jälkeen vuoteesta. Heräsin kyllä jo aiemmin, mutta jatkoin torkkumista lämpimänkaik peiton alla. Olen siis ollut tosi vähän aikaa valveilla... Silti se tuntuu pitkältä ajalta. On jo pimeää...
 Eilinen meni uudessa kauppakeskuksessa pyöriessä. Sinne on tullut cooleja liikkeitä, mutta kalliita... Nyt siellä on yhteensä sata liikettä ja kahvilaa! Yritin löytää budjetille edullisen pikkuisen mustan laukun tms. jota voisi pitää aina mukana ja johon voisi laittaa ne kaikkein tarpeellisimmat pienet jutut. Halusin nimenomaan mustan, kiiltonahkaisen tai samettisen, nätin ja naisellisen. Olihan sellaisia, mutta ne meni vähän yli varojeni niin jäi ostamatta. Ensi kuussa kenties. Kalenterin ostin. Siinä on kaikkea kivaa kartoista juhlapäiviin.
2067105.jpg
Ihastuttava, eikö vain? Hän on japanilainen laulaja ja näyttelijä Namie Amuro. Ehkä kaunein japanilainen, jonka tiedän. Sen salaan kaikilta, miten innokkaana ihailen kauniita julkkiksia. Se on outoa... Tämän ikäiselle. Varsinkin suomalaisessa kulttuurissa. Ärsyttää, kun paras ystäväni aina vihjailee, miten lapsellista fanitus on ja miten siitä on päästävä eroon. Onko se nyt niin epäkypsää? Ja minkä sille voi jos joku miellyttää? Tekee mieli tilata kuvia taas...
 En kyllä syö suklaasuukkoja enää pitkään aikaan! Olen kaksi viikkoa syönyt niitä suunnilleen joka päivä, koska sain ison boksin niitä. Ne tulee jo korvista ulos... Nyt kun joulusesonki on alkanut, kaupat pursuaa suklaata. Mariannet ja Geishat kuuluvat suosikkeihini:)
 Pitäisi tehdä kunnon budjetti, että mitä saan ostaa, mitä en. Ja joululahjojakin voisi miettiä jo. Ja korttien tekoa pitää jatkaa... Pari viikkoa joulukuuhun!