Pelottaa! Pelottaa tavata kaveria. Ihan outoa... Mähän tunnen sen, se on mukava ihminen eikä yhtään pelottava, ei siis mikään päällepäsmäri tai mitään. Silti mua pelottaa. Mietin tässä pitäisikö tehdä oharit... Ymmärtäisikö se? Aika outoa ja tylyäkinhän se olisi: "Joo, ei nähdäkään, mua ahistaa nähä sua..." Auttaisiko diapam? Mä olen siitä kumma että muhun ei yleensä mitkään pillerit kunnolla tepsi...

Kauhean kyllästynyt olo taas kaikkeen. Nukun pitkiä yöunia ja pitkiä päikkäreitä. Harmittaa, kun pitkään meni niin hyvin! Nyt mikään ei huvita ja väsyttää koko ajan...

Blythe-tyttöni tuli jo viime viikolla!:) Ostin myös Helsingissä käydessäni Bliposta mini-Blythen. Päätin extempore lähteä Helsinkiin, viidentoista minuutin päästä päätöksestä seisoin bussipysäkillä. Osaa meikäläinenkin siis olla tarpeen vaatiessa joustava^^

Vaan eipä ne söpöt, kivat tavarat onnea tuo. Ei vie pois ahdistusta. Turha kuvitellakaan!