en enää laihduta pakkomielteisesti. ketä varten haluaisin näyttää nätiltä ja onko laiha aina niin nättiä? yritän silti olla mässäilemättä. laihtunut olen. farkut valuvat jalasta. uuden vuoden herkkuni: viinirypäleitä ja mietosuolaisia keksejä. haluan nauttia silloin tällöin herkkupaloja. söin hesellä hampurilaisen. se oli aamiaiseni.
 ihmiset jotka roikkuvat koko ajan menneessä ovat säälittäviä. he eivät uskalla kohdata tulevaisuutta eivätkä oikein edes nykyhetkeä. minä olen sellainen. ostin tänään divarista kolme britney spearsin levyä ja viisi vanhaa suosikkia. siinä nostalgia-annos uudeksi vuodeksi! britneyn uudella levyllä on oikeasti hyviäkin kappaleita! pitäisi jättää vanhat raadot ja keskittyä etenemään elämässään. menneisiin tuijottelu vaan masentaa ihmistä. olen nähnyt uniakin vain yläasteajoista ja kauan sitten loppuneista kaveruussuhteista. vanhoista ihastuksista. menneisyyden haamut piinaavat minua. en minä halua niitä ajatella, ne vain tulevat uniini ja ajatuksiini. julmaa...
 ahdistaa kun minulla on koko ajan sellainen syyllinen olo kuin en saisi nauttia mistään! ilme on siksi hapan, ilo on minulta kielletty tunne. jokin pidättelee sitä, estää sen purkautumista ulos. tai oikeastaan estää sen tuloa sisään! jospa ensi vuosi on iloisempi... taistelu masennusta vastaan syttyy!
 melkein tapoin itseni. en halunnut kylläkään kuolla. halusin tehdä jotain... olin epätoivoinen ja jotain... harmittaa että tuotin huolta vanhemmille ja veljille/veljelle. pelottavaa, miten helppoa se oli. että minä uskalsin sen tehdä. en miettinyt, nielin vain. halusin huomiota, hoitoa. rakkautta. mutta kaikki on kuin ennen. tietysti. typerys minä!
 eka kertaa otan uuden vuoden vastaan yksin. rauhallisesti. kenties jopa nukkuen... katson vanhoja roswellin jaksoja ja luen suosikkeja. on tulossa kuulemma myrsky. parempi ollakin sisällä.

happy new year.