Suuni loksahti auki, kun näin että bookplussalla myydään superihanaa Blythe Style-kirjaa! Kaikki-mulle-heti-nyt iski taas ja lujaa. 160 sivua mitä ihanampia kuvia söpöistä Blythe-nukeista erilaisissa vaatteissa, pakkohan fanin sellainen on tilata:) Mitä sitä veloistaan murehtimaan, ei ne laskut katoa mihinkään tuosta kirjoituspöydän laatikosta :P Maksan ne kuitenkin - ajallaan. Tähän mennessä on tullut vain yksi karhukirje ja kaikki laskut on pari kuukautta myöhässä.

Niinpä niin, ei tämä yhtään viisasta ole. Näin ei saisi tehdä. Tämä on lapsellista ja typerää. Mutta silti, en jaksa miettiä. Olkoot raha-asiat sitten kunnolla levällään. Kaveri sanoi hyvän perustelun shoppailulle: "Rahaa on niin vähän että on ihan sama onko sitä ollenkaan". Loistava perustelu:D

Vanhempien ei tietenkään tarvitse tietää raha-asioistani mitään. Eivät ne yllättyisi jos saisivat tietää millä tolalla ne ovat. Mutta kyllä ne saisivat jonkunlaisen raivarin.

Minulla on oudon maine. En osaa peitellä sitä sitten yhtään! Ja minua voi kuka tahansa lukea kuin avointa kirjaa. Siinä minä eroan muista hiljaisista ja ujoista. Loppuen lopuksi en olekaan kovin hiljainen ja ujo. Minulla on vain niin huono itsetunto. Silloin kun en tunne itseäni huonommaksi ja olen samalla aaltopituudella kuin seuralaiseni, olen tosi rento ja sosiaalinen. Mutta ongelma on siinä, että olen niin omituinen. Harvat ovat kanssani samalla aaltopituudella, vain harvat ymmärtävät. Se ymmärtämättömyys saa minut tosi epävarmaksi. Jokin on vialla...

Mutta siis kukaan ei ihmettele, jos shoppaan leluja, ja istahdan pehmokissa sylissä nojatuoliin illanvietossa ja puhelen "vauvasoundilla". Kukaan ei sano mitään kun ilmestyn luolastani tukka pystyssä ja itse lyhyeksi saksittuna. Kukaan ei ihmettele, kun kampaukseni vaihtuu melkein viikoittain. Lyhenee koko ajan. Ja kukaan ei kummastele sammakoita, joita suustani putoaa lähes joka toisessa lauseessa.

Silti minua hävettää outouteni. Mietin jatkuvasti, mitä muut minusta ajattelee. Pelkään kummeksuntaa. Mutta todellisuudessa muut ihmiset eivät ehkä näe outouksiani enää sillä tavalla, että ne pistäisivät silmään huomattavina. Ne ovat osa minua, sillä hyvä. Jos käyttäytyisin kuin normaalit ihmiset, sitä saatettaisiin pitää epätavallisena.

Olen tehnyt bisnestä huuto.netissä. Myyn sellaisia tavaroita, joita on hullusta hetken mielijohteesta lievässä maniassa tullut ostettua. Sain jo kolme kohdetta myytyä ja olen siitä tosi iloinen! :) Tarvitsen tosi kipeästi rahaa, minulla on niin isot velat. Voi sitä onnenpäivää, kun olen sitten saanut ne kaikki maksettua. Mutta eihän se ikinä tule, jos jatkan tähän samaan malliin shoppailuni kanssa! Laskuja vaan tulee lisää, nopeammin kuin ehdin maksaa. Olen typerys. (Joka taas jauhaa samasta asiasta. Mutta karu tosiasia on että raha vaikuttaa kaikkeen. Melkein.)

Nyt sataa. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä päivällä:) Jotenkin on mukavaa, kun sataa. Istun ikkunan edessä, mukavaa, kun on turvassa kastumiselta. Moni rohkea on kyllä liikkeellä tuolla ulkona. Sateen ropina on ihana...  Luonto raikastuu! Se onkin alkanut vihertää jo vähän joka puolelta. Kesä on jo tulossa^^

Niisk, miten minä maltan odottaa Blytheäni? Ristin sen Rosaksi:) Mamma mia, Rosa Mia!

Menenpä laskemaan nyt laskuja... ( :/ )