Kahteen päivään en ole tuntenut lainkaan ahdistusta. En muistakaan sellaista aikaa, jolloin olisi ollut näin hyvä olo! Uskalsin puhua opettajille ja juttelin muutenkin enemmän... Meinasin jopa alkaa laulamaan ruokalassa!
 Sain kolme päivää sitten Ketipinor-kuurin, niin yöunetkin paranivat. Heräilen kyllä edelleen mutta nukahdan melkein saman tien niin ei sitä lasketa. Ja Ketipinorhan auttaa myös ahdistukseen... Jumalalle kiitos, että lääkkeet ovat oikeat. En jaksaisi sitä, että ne pitäisi vaihtaa ja ei sitä jaksaisi pankkitilikään, joka kauhukseni näytti eilen 1,60! Mutta en jaksa nyt välittää siitä sen kummemmin, auttavathan vanhemmat minua. Olen alkanut tottua jo siihen... 
 Enää kaksi yötä ja on perjantai, aika mennä Kuopioon, LOMA! Jippii... Näen silloin I:tä. Lauantaina menen sitten perheen tykö. Olen jo miettinyt mitä otan sinne mukaan. Toivottavasti aika ei käy pitkäksi ja en vaivu sitä kautta ihan masennukseen.
 Olen etsinyt blogeja hakusanalla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tunnen omituista kiinnostusta sairauteen. Mietin vähän väliä, kuvittelenko sen vai onko se minulla oikeasti...
 Minulla on nyt niin paljon tekemistä että en ehdi kirjoittaa enää.