Siis miettikää! Maata nyt loukkaantuneena loukussa jossain TOSI ankeissa oloissa (raunioissa) niinkin pitkä aika kuin VIIKKO. Ihan mieletöntä... Miten sellaista saattaa kestää? Ei ruokaa, ei vettä, ei seuraa, ei ajanvietettä puhumattakaan avusta mahdollisiin vammoihin ja kipuihin, PELKOON ja epävarmuuteen "kuolenko tänne, onko tämä mun loppu?"
Kyllä meillä täällä on NIIN hyvät oltavat että kiitosta pitäs suusta vaan tulvia:) Jumala on Suomelle kovin armollinen! Hänen hyvyytensä on ihan käsittämätön, sitä ei ihmisjärki tajua. Me täällä rikotaan Häntä vastaan jatkuvasti eikä etsitä Hänen kasvojaan ja tahtoaan vaan mennään omien halujen mukaan, HYVINVOINTIYHTEISKUNTA, silti Jumala vaan rakastaa, rakastaa ja rakastaa. On pitkämielinen ja armollinen meitä kohtaan. Toki täälläkin on kärsimystä... Surua ja vaikeuksia, mutta ne ovat pieniä verrattuna vaikka nyt tuon ajankohtaisen Haitin katastrofin aiheuttamiin kärsimyksiin... Siellä oli TAAS järistys... Voi voi... Koska Haitille koittaa helpot ajat? Se varmaan vie aikaa... Auta heitä, Herra! Sinulla on siihen valtaa. Kiitos ja ylistys kaikkivoivalle Jumalalle!
Nuudeleita, nuggetteja, minitomaatteja ja perunasalaattia, NAM^^ Ja sitten kahvittttt, jee, ja suklaapatukka^^ Iih:D Onneksi on messenger! Olen nimittäin kauhean seurallisella tuulella nyt mutta ei ole seuraa, kuin autiolla saarella olisi... Varsinainen Robinson minä! Pakko tyytyä Meseen...
Tuli ihania kuvia tänään^^ Cassie, Effy, yksi Dakota, Chris:) En keksi hyvää järjestystä niille kansiossa, buhuu:( Pitäisiköhän ostaa taas scrapbook? Hmm... Ei ole rahaa just nyt... Ehdin kyllä hommata sellasen joskus. Jos vielä huvittaa. Nyt pitää venyttää senttiä. Sentti. Tyhmä nimi. Penni oli paljon parempi. Mutta nyt se KAHVI.
Olipas hyvä kahvi ja suklaa^^ Sain muuten uuden idean, idean lähde Kotiopettajattaressa. Alan lukea tietosanakirjaa alusta järjestelmällisesti! :D Olen joskus aiemminkin miettinyt sitä... Siinä avartaa tietämystään ja lukee varmasti upouusista asioista. Se on tietenkin pitkän ajan projekti, sitä ei kuukaudessakaan lueta. Pitää saada siis OMA tietosanakirja. Tai lainata porukoilta... We'll see...
I feel LONELY ja haluaisin seuraa HETI nyt. Silti kauhistuttaa ajatus, että olisin joskus NAIMISISSA. Sillon ei voisi palata yksinäisyyteen... Siis kun pidän seurassa olemisesta mutta sitten haluan yksinäisyyteen miettimään kaikenlaista, haaveilemaan, tekemään kaikkea tyhmää pientä mitätöntä... Mulla on sellainen kuva, että naimisissa ollessa menettäisi itsenäisyyden... osittain. Haluan pitää ajatukset itselläni. Nukkua yksin. Toistaiseksi. Olenkohan ikinä valmis seurusteluun tai avioliittoon? En ainakaan vielä... En ehkä pitkään pitkään aikaan. Olen vielä niin lapsellinen. Mutta mietin ihan varmasti liian pitkälle... Ei pitäisi hätiköidä. (Se mies jonka kanssa on pientä säätöä, ei ole sentään kosinut:D Tutustuminen on alkutekijöissä, hyvänen aika!)
Nämä ajatukset mussa on myös Kotiopettajattaren innoittamia, USKON niihin, samastun Jane Eyren ajatuksiin (Charlotte Brontën) oman vapauden, "sielun itsenäisyyden" tärkeydestä... Ah, se kirja on HELMI!
Nyt mulla on monta mesettäjäkaveria^^
Dakota Fanning
Chloë Sevigny
Kaya Scodelario
Kommentit