Surffailin taas mielitekojeni perässä... Mieluilisin tilata uutta Blythe-tyttöstä itselleni, Casual Affairin tai Simply Lilacin. Mutta ne ovat niin kalliita! Ei ole varaa nyt... Se olisi kuitenkin turha ostos. Se tuottaisi liian vähän iloa hintaansa nähden eikä hyötyä ollenkaan. Yksi Blythe on mulle tarpeeksi! Mullahan on Pullip-nukkekin. Mutta olihan tuo hetken aikaa kiva unelmoida toisesta Blythe-tytöstä... Päättää tilaavansa ja sitten päättää että "EI". Halvat huvit mulla... Sitten katselin huuto.netissä vaatteita noille nukeille. En saa niitäkään huutaa nyt. Ei mitään joutavuuksia! Tilillä on 11 euroa ja lompakossa 7. Se kaikki on käytettävä ruokaan.

Voi kun voisi poistaa itsestään halun! Jos voisi valita minkä tunteen hävittäisi, hävittäisin tosiaan halun. Sen mukana häviäisi haikea kaipuu ja katkera ikävä. Ja jäytävä himo.

Haluan niin monia asioita. Haluan olla laihempi ja nätimpi (Olsenien sääret, Mai Kurakin hiukset ja Namie Amuron kasvot; tai Ayumi Hamasakin kaksoisolento - haluaisin olla aasialainen?). Haluan olla suositumpi ja haluan miehen. Haluan lapsia, nätin kodin. Haluan ihania vaatteita, erilaisia ja ihkuja laukkuja, kaikki Ayumi Hamasakin levyt ja tsiljoona muuta asiaa. Ayu <3 Olen tilannut TAAS uuden Ayu-levyn (My Story) ja huudan yhtä (Memorial Address). Omistan jo viisi, pian seitsemän. Olenpas hirveä materialisti! Siitä suu puhuu mitä sydän on täynnä... Kamalaa... Olen läpeensä ahne harakka.

Mitäs järkevää? Noh, luin (ääneen) kirjastolain ja kirjastoasetuksen. Huomenna olisi koe... Apua! Minulle riittäisi että pääsen läpi. Pyydä en enempää... Yritän silti vielä kerran lukea läpi ne lakipykälät ja eettiset ohjeet. Että edes JOTAIN saisin kirjoitettua siihen paperiin. Olisihan se suotavaa :-/ Kyllä hirvittää... Olen onnellinen kun se on ohi. Ja sanattoman onnellinen jos saan sen läpi. Sitten on aika siirtyä seuraavia haasteita kohti... Voih... Pitäisi löytää työssäoppimispaikka ja tehdä kasa vaikeita tehtäviä... Ja se pirun LTS!!! :( Voi että... Olisipa jo kesäkuu ja kaikki tämä kidutus ohi... Vaikka huonomminkin voisi olla. Olen kiitollinen että opettaja ei ole hirviö vaan aika lepsu... Suht' vähän kuitenkin loppupeleissä vaaditaan... Kaverit ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa joutuvat kärsimään paljon enemmän. Tai näkemään vaivaa paljon enemmän... Eihän kaikki siitä kärsi. I:kin tarvitsee aina purtavaa aivoilleen, sille ammattikoulu olisi liian helppoa ja haasteetonta.

Mai Kuraki - Delicious Way

Aika halvalta kuulostaa tämän biisin taustat. Mai ei kuvissakaan koreile vaan vaatteet ovat arkisempia melkeinpä kuin MULLA! Se ei taida olla niin iso tähti, mutta kuitenkin niin iso että tänne asti kuuluu! Luulisi olevan massia kansainvälisesti tunnetulla vähän hienompiin vaatteisiin ja levynkin luulisi kuulostavan vähän hiotummalta, ammattitaitoisemmalta... Hmmh... Ayumi Hamasaki on kaikissa kuvissa UPEA! Se on jo tänä vuonna ehtinyt poseerata jollekin lehdille Japanissa... Upeita kuvia, aivan mahtavia!

Olen yksinäinen! Siksi kirjoitan niin paljon päiväkirjaa vaikka mulla ei ole edes mitään kunnollista kirjoitettavaa. Ei suuria ajatuksia, ideoita ja älynväläyksiä, ei jännittäviä tapahtumia joista kertoa ja joita muistella monen vuoden päästä. (Reach For the Sky, tämä on hyvä biisi, lempeä!^^) Päiväkirja on ystävä jolle pälättää. En saa tältä ystävältä mitään paitsi että pälätyksen tarve tulee tyydytetyksi jotenkin. Tosin todellisuudessa se pälätys kaikuu kuuroille korville ja olisi sama vaikka kirjoittaisin siansaksaa. Yksinäisyydessäni halin pehmojani, puuhailen julkkiskuvien kanssa, luen julkkisten elämästä ja opettelen näin "tuntemaan" heitä... Puhun elottomista esineistä yms. kuin niillä olisi persoona tyyliin "Stereoni tykkäävät Aguilerasta" (tuo tuli siitä kun Aguileran levy toimi niissä vaikka vasta joku toinen levy ei ollut toiminut). Friikkiä! :D No, kai tuo on ihan sallittua niin kauan kuin puhun tuohon sävyyn vitsillä, enkä usko sanoihini. Yksinäisyyteni takia vietän paljon aikaa epätodellisuudessa: katson leffoja, tv-sarjoja, luen tai uneksun, teen "taidetta". Ihanaa tänään jatkuu Täydelliset naiset:) Ja kaikki muutkin sarjat! Paluu arkeen joulun pyhien jälkeen. Jiihaa, Salatut Elämät :D Se on simppeli mutta se koukuttaa! Ihan kuin Skinskin. Alan kyllästyä kyllä Skinsiin. Silti sitä on pakko katsoa. Auh... Ja Huippumalli haussa, sekin jatkuu! Olinkin aivan unohtanut sen sarjan. :) Se on mielenkiintoinen, muodin ystävä kun olen!

Tein tässä välissä vatsalihaksia (Mai Kuraki - Stand Up). Olen tehnyt nyt 8 päivänä niitä! Yritän päästä pömppömahasta. Tai jos se edes PUOLITTUISI, niin olisin itseeni todella todella tyytyväinen. Se on VALTAVA... Kuin olisin raskaana. :( Jooh, enempää pälätystä ei tällä kertaa heru. Sayonara!

17:26

Olen itselleni liian ankara ja vertaan itseäni muihin, myös fiktiivisiin hahmoihin! Aina kun luen tai kuulen  ihmisten (ei väliä todellisten vai epätodellisten) saavutuksista ja ammateista, töistä ja teoista, ahdistun ja masennun, tunnen itseni epäonnistuneeksi ja osaamattomaksi Luuseriksi. Mutta ei mun pitäisi... Mun ei pitäisi verrata itseäni kehenkään, minä olen MINÄ! Jokainen on yksilö, erilainen ja ainutlaatuinen... Ei kaikkien tarvitse ja pidä saavuttaa "suuria".... Jumalan silmissä me olemme samalla viivalla kuitenkin. Yhtä huonoja mutta yhtä rakkaita ja arvokkaita silti. Jokaisella on oma paikkansa maailmankaikkeuden palapelissä. Mullakin... Voi jos sen muistaisi eikä yrittäisi mahduttaa itseään johonkin väärään, toisen paikkaan. Jokaiselle ON oma paikka, oma tarkoitus ja tehtävä... Oikea paikka.

Joo, tämä on taas tätä psyykkausta kun tuli iltapäiväahdistus. Yleensä se vaivaa aamulla, aikaisemmin päivällä, nyt se iski tähän aikaan. No toisaalta mun päivä ei ole vielä kovin pitkällä kun nukuin yli kahteentoista :D

Yhyy, kavereita ei oikein ole Mesessä:( Ei ole juttukaveria! Yksi soitti tässä vähän aikaa sitten. Ja mummo soitti:) Se kertoi näystä, jonka 3 miestä oli nähneet uutena vuotena... Vaikuttavalta kuulosti... Jeesuksen tulo ON lähellä! Se on varmaa... Mutta koska? Milloin... Odotan... Pian.

Heroes tuntui todella tylsältä. Alan kyllästyä tv-ohjelmien jatkuvaan tuijotteluun. Alan saada tarpeeksi. Where is the real life.. and action!??