Olin jo kokonaan unohtanut tämän paikan... Tai luovuttanut... Jotain... Nyt olen niin epätoivoisen tylsistynyt että päädyin näille sivuille. Tällä koneella ei ole MITÄÄN tekemistä; ei voi kuunnella musiikkia, kuviakaan tuskin latailla, joka ikinen sivu tökkii ja pelit ja ohjelmatkin on jotain ihan kummallista ja alkukantaista. Huono kone ja kaiken päälle tässä ei ole Windowsia vaan Ubuntu/Linux mikä lie. INHOAN SITÄ! EI YHTÄÄN MUN JUTTU!

Mutta mitäs muuta? Kaikki asiat on niin perseelleen että en keksi oikein mikä voisi vielä pieleen mennä. No kuolo jos korjais (Luoja suokoon että elinpäiviä riittää!) Mutta siis tosiaan asiat on pielessä ja rempallaan: olen sairaslomalla pääni ja mahani takia, koulun käynti on keskeytynyt, kaikki tuet sossusta ja Kelalta on menneet velkoihin, tilillä muutama hikinen euro joilla on ruokittava itsensä sitten kun menen KÄYMÄÄN kotona Lahdessa. Nyt olen Vanhempieni armopaloilla vuoden loppuun siis. Omapahan oli vikani kun velkaannuin niin... Ja sairastumiselle taas ei voi kukaan kuolevainen mitään. Paskinta on kun lekuritkaan ei aivan tiedä MIKSI mä kuumeilen. Kuume vaan on RIIVANNUT mua koko syksyn. Ilman kortisonia (joka on MYRKKY sekin) oli kuumetta joka ikinen päivä 37,7-39. ETTÄ KIVA.

Ja tekniikka on pettänyt mut tänä syksynä karvaasti. KAIKKI on hajonnut vähintään kerran tai kadonneet: tietokone, kännykkä, mp3-soitin!!!!!!!!!!!! Ihan kuin ei ilman tekniikan pettämistä olisi vaikeuksia.

Tekniikka, talous, koulunkäynti, mielen- ja ruumiinterveys; KAIKKI nuo remonttia vailla! Mitä olen tehnyt? Veloistako se johtuu? Sitä on pimeinä, turtina tunteina miettinyt. Eikä kipu hellitä... Ja sitten lisäksi SYYLLISYYS. Olenko täysi pettymys vanhemmille? Tylsää, ikävää seuraa kavereille; levitän myrkkyä. Koskaan ei hyviä uutisia. Kaikki ovat voimattomia auttamaan.

Tuntuu ettei mistään saa nykyään iloa. Tyydytystä. Kaikki ahdistaa. Kaikki näkyy kuin vääristyneen peilin kautta. Irvokkaina, ILKKUVINA. Vihaavina. Valmiina tuottamaan lisää piinaa. Musiikki on ainoa joka ei ihan kiduta. Eikä sekään enää sytytä niin kuin joskus. SISÄLLÄNI täysi marraskuu päällä. VIHAAN MARRASKUUTA!

Joku sentään VÄHÄN kiinnostaa: J-Pop, Namie Amuro ja Ayumi Hamasaki... Olisi kiva tutustua muihinkin. Nyt soi juuri Ayumi Hamasaki.

Kaipaan muuttaa Kuopioon... Kaipaan kevättä ja kesää... Kaipaan aurinkoa, VALOA... Kaipaan ELÄMÄÄ joka ei junnaa paikoillaan vaan joka on täynnä uutta ja vaihtelevaa tekemistä. MIKSI elämä ei ole sitä?