Herään viideltä, avaan verhot, oi, aurinko on jo minua aikaisemmin noussut ja loimottaa viileänkeltaista aamuvaloaan! Istun sängylleni, otan Raamatun, luen, mietin, luen... Sitten ehkä kirjoitan, keitän teevettä, Uskollista Ystävää ja paljon sokeria.

Puissa on jo silmuja, oikeastaan enemmänkin kuin pelkkiä silmuja, kevät, kevät... On sitä odotettu. Tuntuu ja näyttää kylmältä, vielä ei ole se nahkea, värienkyllästämä, hikoileva kesäaika, samea, suttuinen ja tunkkainen, vaan kirkas, raikas toukokuun alku.

Minulle ei kuulu nyt mitään uutta. Tässä välillä kuului parempaa. Heti kun menee hiukan huonommin, alan kirjoittaa. Paskaa, mutta tekstiä kuitenkin. Tässä välillä... askartelin monen monta kollaasia, leikekirjaa. Olen tapaillut ystäviä ja koettanut päivä kerrallaan mennä, murehtimatta mutta murehtinut kuitenkin, sitä miten laiska olen enkä saa mitään aikaiseksi. Paitsi niitä leikekirjoja.

Olen tuhlannut ihan ylettömästi rahaa. Vaatteisiin. Mekko veljen häihin, ihanaa! Mangaan. Karkkiin. Lehtiin. Keräilyharrastukseeni. VALOKUVIIN. Tai ne valokuvalaskut on vielä maksamatta. Velkaa on liki 200.

Ja aion SILTI tilata itselleni ihka ekan Blythe-nuken! Oi, ne on ihania. Olen jo vuosia ihaillut niitä, huokaillut niiden perään surffatessani netissä. Se on mua varten. Se on niin mua. Vakava suurisilmäinen pallopää. Sehän olen minä. Ostan punatukkaisen. Ballerina, en haluaisi välttämättä balettiasuista primadonnaa mutta voihan sen pukea sitten muihin vaatteisiin. Se oli kuitenkin edullisin ja sen hiukset oli hienommat kuin parilla toiseksi edullisimmalla. Oi, se on ihana! Surffailen taas..:)