Eipä ole tullut kirjoiteltua aikoihin tännekään. Perinteinen päiväkirja on jotenkin mieluisampi... Siihen rustaan lähes joka päivä. Mitä hittoa mä tällä sitten edes teen? Mun piti tänä vuonna aikuistua, ottaa uusi suunta elämässä mutta vielä mitä! Pahempaan ollaan menty. Ennen fanitin julkkiksia, mikä on melko teiniä, nyt sitten keräilen barbeja ja poneja, hyvin menee! Ja olen ihan peeaa. Veloissa suorastaan. Että voisiko tämän vastuuttomammin aikuinen nainen elää?

Vietin tuossa pari viikkoa osastollakin. Siellä oli tylsää, joskin turvallista ja rauhaisaa. Tein melkein joka päivä leikekirjaa, kunnes kyllästyin ja ideat sekä matsku alkoivat loppua. Sitten kävin Siilinjärvellä olemassa muutaman päivän. Näin ystävääni I:tä ja neuloin...

Asiani ovat kuulemma levällään. Elämän hallintaa täytyy opetella. Siksi joudun takaisin osastolle, sellaiselle avo-osastolle tällä kertaa, jolla on enemmän toimintaa... Saas nähdä  milloin se kutsu sinne tulee. En minä sitä pelkää, mutta ei se nyt kauheasti houkuttelekaan. Ehkä siellä saa uusia ystäviä?

Minä en osaa levätä ja rentoutua edes pitkälläkään sairaslomalla. Nyt se on miltei kaksi kuukautta pitkä. Stressaan raha-asioista koko ajan. Ja vähän koulusta, tulevaisuudesta... Minut varmaan pitäisi sitoa sänkyyn. Ja minulta pitäisi ottaa pois Visa electron ja tämä läppis. Myönnän sen.