Joskus tulee NIIN tylsää ettei enää ole tylsääkään. Tai miten sen tunteen selittäisi... Ehkä se on vaan tylsyyteen tottumista niin että ei tunnu negatiivisesti tylsältä? Alistuu yksitoikkoiseen elämäänsä. 

Nyt joulun jälkeen ei ole sattunut mitään. Äitin ja isän kanssa kolmestaan, veli serkun luona nääs. Olen vain lukenut. Katsonut tosin kolme hyvää elokuvaa, mutta tänään alkoi masentaa jo nekin. Tänään katsoin The Ice Stormin ja se oli aika masentava... Donnie Darko ja Little Children menivät vielä. Little Childrenin olin kauan halunnut nähdä(; Donnie Darko oli hieman pelottava). Kate Winslet oli loistava kuten aina, eikä muutkaan huonoja yhtään:)  Rankkoja aiheita noissa leffoissa, joita katson... Tekisi mieli vaihteeksi nähdä kevyempää tavaraa! Etten ihan masennu. Yleensä mua on rankat leffat "lohduttaneet" tyyliin "muilla menee vielä huonommin ku mulla", mutta ei se aina ihan noin mene. (Onko se muuten itsekästä ajatella noin?) No mutta Tahraton mieli nyt ei ainakaan ole niin synkistelyleffa, vaikka vähän melankolinen sekin. Se on mulla koneella, ja Lentävien tikarien talo... Ne mä katson seuraavaksi. Ja Roswellia (tosin huippuhuonolaatuisia, harmi...)! Ylihuomenna menen kaverin kanssa katsomaan Avatarin, sekään ei kuulu genreen vakavat draamat. Varmaankin se piristää minua^^ Ihana eskapismileffa! Odotan innolla matkaa Pandora-planeetalle *hih* Ja vielä niin mukavassa seurassa! Sitä on niin paljon hehkutettu, uskon että tulen nauttimaan siitä elokuvaelämyksestä:)

Kaksi yötä ja lähden takaisin kotiin... On sitä odotettu! Toivottavasti tekemistä riittää eikä masennus löydä tietään sinne pieneen yksiööni... Jospa saan karistettua sen lopullisesti harteiltani! Voin jo paljon paremmin... En ole varma onko tämä alistumista vai turtumista vai paranemista? Kortisoniannoskin on kyllä niin pieni, että se vähentää levottomuutta:) Kivaa... Jospa en tarvitse kortisonia kohta enää ollenkaan. Ainakaan yli kympin annoksina! Täytyy pyytää lekurilta armoa... Että KORKEINTAAN kympin annoksina... Sehän TEHOAA. Siitä ON apua.

Ah, KOTI... Kotonani saan riehua rauhassa. Tanssia musa täysillä, LAULAA keuhkojen kyllyydestä... Valvoa... Syödä mitä haluan... Mennä missä ja milloin haluan... Hallita televisiota ja stereoita. Ja puuhastella kaikkien ihanien tavaroideni kanssa :) <3 Tehdä "Leikekirja 2009" valmiiksi, aloittaa/jatkaa "Leikekirja 2010:ä". Kotona odottaa uusia kauniita kuvia ja Christina Aguileran Stripped! 4.1. tulee opintotuet ja sinä päivänä haen postista Ayumi Hamasakin Guiltyn (Ayun rockein levy, oih ihan mahtava!) ja silloin voin maksaa huutoni, Meteoran ja Reanimationin, pari Fushigi Yugia... Eli meikä shoppaa :P Pukki muuten toi H&M:n lahjakortinkin niin pääsen vaateostoksille! Yay! Pitäisi löytää farkut... Kerrankin saan hyvät, eiköhän neljällä kybällä irtoa.... Ja jos ei löydy, löytyy varmasti jotain muuta :P Laukku kenties.... Tai ihana paita ja tunika. Hame? We'll see... Pääasia on että pääsee pitkästä aikaa VAATEOSTOKSILLE! IHANAA!!! I'll be happy then^^

Pääsisin useammin ostoksille, jos en shoppailisi NETISSÄ. Olen tyhmä... Opinkohan ikinä? Uuden vuoden lupaukseni on ehdottomasti etten ainakaan velaksi enää ostele! Ei velkaa. Ei kuvia. Ei kaikkea rahaa taivaan tuuliin. Se olisi tärkeintä oppia. Hieman säästäväisemmäksi. Ja satsata ruokaan, elämyksiin (kuten mun hoitsukin on ehdottanut) kuten elokuvalippuihin!

Olen nykyään ihan hardcore fani mitä tulee Ayumi Hamasakiin! Olen katsonut tällä viikolla varmaan melkein kaikki sen musiikkivideot ja kaksi haastattelua siltä Youtubessa. Se on niin UPEA ilmestys videoilla (jotkut ovat vähän hassuja, mutta se johtuu kulttuurieroista, en vaan hiffaa niitä) ja biisit mahtavia! Ayumissa on parasta tosiaan sen musiikin ja imagon monipuolisuus, se tosiaan on Japanin Madonna tai joku! Sillä on poppia, dancea, rockia, r&b:tä... Rockimpi tuotanto vetoaa muhun eniten mutta myös kuulaat poppisbiisit. R&B ei ehkä ihan niin... Siksi en ole lämmennyt Namie Amuron musalle, se on liian hiphopia... On silläkin muutama hieno laulu niin kuin All For You... Toinen Ayu-haastattelu oli japanilainen "dokkari", aika pitkä (ehkä 45min) ja se näytti tosi aidon puolen Ayumista. Siinä puhuttiin paljon siitä sen osittaisesta kuuroutumisesta... Se kyllä todellakin koettelee laulajan uraa! Ayumi vaikuttaa aika onnettomalta... Niin kuin starat aina... Haastattelut tekee niistä jotenkin niin tutun tuntuisia, melkein huolestuttavan tutun... (Alan kuulostaa friikiltä taas... Vai kuulostanko aina:D) Alkaa tuntea suurta sympatiaa niitä kohtaan!

Tämä kirjoittaminen tekee hyvää! Tämä on alkeellista unelmointia. Tai MINÄ unelmoin ALKEELLISISTA asioista. Musiikista. Yksinolosta. Shoppaamaan pääsemisestä. Oi voi, aika pinnallisista asioista! No, unelmoin rakkaista ihmisistänikin, ja rakastan myös kaverieni näkemistä ja niiden kanssa hengailua. Ja perheeni kanssa oloa (MUTTA LIIKA ON LIIKAA!). Olen siis kiitollinen paljosta Jumalalle. Erityisen kiitollinen siitä, että Hän on poistanut levottomuuteni, antanut rauhan tilalle... Antanut sydämeeni iloa. Selviytymiskeinoja.

Kaikki ne siunaukset (kuten minulla musiikki, kuvataide ja kirjallisuus vaikkapa) ovat virkistykseksi ja iloksi, mutta ne eivät saa HALLITA. Silloin niistä tulee kahle, kiviriippa, tukahduttava, paha SYNTI. Silloin ne tekevät vain onnettomaksi ja sairaaksi. Synti sairastuttaa... Kun vain muistaisi sen, ettei antaisi hyvien asioiden HALLITA. Sen että liika on liikaa kaikessa. Paitsi Jumalaa emme voi koskaan tuntea liikaa, etsiä liikaa, janota liikaa. Hänen läsnäoloaan tarvitsemme AINA!

Yllättävää, että äiti tykkää Christina Aguileran monista biiseistä :D Asiaa! Isä ei sitten yhtään siedä mitään mitä mä kuuntelen. Ehkä jotain pliisuimpia blues-vaikutteisia biisejä, gospelia... Mutta yleensä tulee sitä "LAITA OVI KIINNI, pois tuo, hyi..."

Nyt popitan neiti Aguileraa. Tai pitäisi kyllä sanoa Mrs Bratmania:) Siltä tulee UUSI LEVY ensi vuonna! Uuh:) Mukana on tuottamassa Goldfrappia ja muuta sellaista, tulossa taatusti mielenkiintoinen levy! Christina on PRO. Sillä on bisnesvaistoa, taitoa, hyvät taustajoukot jne. Se ei voi epäonnistua! Seksistä se voisi kyllä vähemmän laulaa! Alkaa vähän tuntua ällöltä, sen verran siveä olen ja PITÄÄKIN! Yritän toisesta korvasta ulos ne lyriikat saada... MUSA on niin hyvää. Se LAULUÄÄNI! Nyt soi Come on over!!! Siis vanhin levykin uppoaa ^^ Iloista poppia... Se PIRISTÄÄ. Miksi kuunnella ranteet-halki-musaa? I JUST WANNA LIIIIIIVE.... xD

Vuosi 2010 tuo mukaan muitakin ihania levyjä. Siis ihanilta artisteilta niin TOTTA KAI ne on ihania *yllättävän optimistinen* Avril julkaisee levyn (kuulemma paluu entiseen tyyliin, akustisempaan, yay!), Evanescence samoin (oiiiih) ja Jenni Vartiainen... Eli kaikki IHANIMMAT! Michelle Branch ilmeisesti myös. Sen lauluääni on rautaa ja sillä on monia hyviä, iskeviä biisejä ollut aina...

Näen huomenna ehkä kaveria... Se tulee kai tänne. Se lähtee puoleksi vuodeksi Englantiin, miten pärjään ilman sitä? :( Vaikka eihän me superusein muutenkaan nähdä, ehkä kerran kuussa tai kahdesti... Mutta SILTI! Pitää ennen sen lähtöä nähdä kyllä! Enkä mä sitä toistakaan näe ainakaan kahteen kuukauteen... Tulee ikävä. Mutta olen tottunut... Onhan mulla Lahdessa muutamia kavereita:) Thank God for them! I REALLY thank.

Tässähän ihan innostuu kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan enemmän ja enemmän, vaikka tämä kirjoittaminen ei mitään syvällistä järkitekstiä olekaan. Tämä on smalltalkia, kuin ystävälle juttelisi. Mulla on aika vähän ystäviä, tai sellaisia, joita ei paljon pääse tapaamaan. Eri elämäntilanteet ja välimatkat estävät meitä näkemästä:( Siksi juttelen päiväkirjalle ja tähän blogiin kuin jollekin älylliselle olennolle tai jotain... Kirjoittaessa kuluu aikakin mukavan nopeasti. Ja se pitää ajatukset virkeinä. Se kokoaa ajatukset... Liika-analysointi silti on pahasta... Mutta tällä kertaa en ole siihen kyllä syyllistynyt... Tämä on tällaista kepeää ajatuksenjuoksua, lorinaa, jorinaa...:D Mutta olen kiitollinen Jumalalle kirjoittamisen lahjasta. Että Hän antoi minulle kyvyn ilmaista tunteitani kirjoittamalla... Siitä on ollut paljon apua elämäni aikana. Se on auttanut ratkomaan joitakin ongelmiakin.

En ole kuunnellut tänään musiikkia aiemmin. Kokouksessa kuultiin house bandia (minä pidin^^ isä ei tietenkään, yllätys), niin en jaksanut päivemmällä musaa, nyt soitan Aguileraa, Hamasakia ja Evanescenciä jo (aina tämä kehityskaari popista rokkiin:D). Katsoin siis sen leffan ja luin Kotiopettajattaren romaania. Se on kyllä niin mukaansatempaava että tällainen laiska lukijakin lukee sitä ihan huomaamattaan luvun toisensa perään:) Charlotte Brontë se osasi kirjoittaa mielenkiintoisella tyylillä! Itse kirja on kyllä aika surullinen... Ellei jopa masentava... Ehkä kaipaisin kevyempää kirjaakin juuri nyt. Tragedioista alkaa saada tarpeekseen. Välillä jotain iloisempaa! Mikähän olisi sellainen? En mä mitään hömppäromaaniakaan halua lukea... Pitää udella kaverilta oliko Kimpassa ylimasentava vai minkälainen... Ei se leffa ainakaan mikä räkäkomedia tosiaankaan ollut! Voi, olisipa AMELIESTA KIRJA! Se leffa on IHANA! Mutta liian monesti nähty. Pitää odottaa vuosi tai kaksi ennen kuin katson sen taas.Se on HYVÄN MIELEN LEFFA... Olisipa sellaisia enemmän!

Joulu... Tuli oltua ainakin perheen kesken. Aatto oli ihan kiva. Isän serkku oli myös käymässä ja veli vaimonsa kanssa muutaman tunnin. Kahviteltiin yhdessä ja sitten laulettiin hiukan karaokea, luettiin jouluevankeliumi, rukoiltiin (se oli HYVÄ JUTTU) ja jaettiin lahjat^^ Sain kivoja lahjoja vaikka luulin etten niitä saa:P Koiramäki-kirja oli ihastuttava, melkein luin sen (paljon kivoja faktoja Suomen lähihistoriasta) ja se H&M:n lahjakortti tuli tarpeen. Ja iso ihana pyyhe^^ Ja unelmieni miehen debyyttileffa Star Trek, joka on muuten arvostettu imDb:ssä aika korkealle. Hyvä leffa siis, uskon. Mieleisiä lahjoja tuli siis^^ Vaikka olen ollut tuhma...:( Enkä voinut lahjoa ketään... "Bestikselle" ostin jotain pientä koska sillä on synttäritkin ollut nyt...:)

Joulupäivänä mentiin mummon luo. Mummo oli ihan vauhdissa. Yritin parhaani mukaan auttaa sitä kattamisessa ja tiskaamisessa. Oli se aikamoinen show kun yli kymmenen ihmistä soi pienessä yksiössä ja ruokaa oli kahdelle kymmenelle ihmiselle varmaan :S Hiki tuli tiskatessa ja touhua katsellessa. Iskä kiusasi mua kutsumalla mua emännäksi. Pidin kyllä siitä että sain ottaa vähän vastuuta. Kai minussa on VÄHÄN emäntävaistoja. Parasta siellä oli nääs kun sai TEHDÄ jotain. On suku kyllä... no, ei pahin, ei niin voi sanoa, rakashan se on, mutta ei sitä kauaa kestä saman katon alla. Välimatka tekee ihmeitä. Mutta MUMMO ON IHANA. Se on niin sydämellinen höppänä...:) Käly ja veli olivat myös siellä.. (Äh, sanon L, käly kuulostaa niin kornilta)... Tuntuu siltä että aina jotenkin nolaan itseni L:n ja veljeni silmissä nykyään. Yritän liikaa ehkä, yritän tehdä niihin vaikutusta... Olen EPÄVARMA. Siitä se johtuu. Veli ei kyllä kovin korkeelle mua arvosta. Niin monesti on tullut oltua typerys sen silmissä... Sad... Mutta minkäs sille voin että olen tällainen mokailija höppänä? No, onneksi ei niin usein nähdä. Kai niillekin JOSKUS tulee muakin ikävä ja halu nähdä. Mutta tuskin niin usein kun mulla niitä... Tuntuu siltä usein etten ole kenellekään NIIN tärkeä täällä kuin nuo ihmiset MULLE... Mutta maybe it's all in my head.

APUA! Ei kai mun kännykkä ole hajoamassa??? Äänet ei oikein meinaa toimia:O Kummallista.

(Bleak ft. Ana Johnson - Fate)

Odotan Lostin jatkumista... :) Jospa siinä on taso säilynyt. Se jatkunee nyt kevättalvella! Siinä on sopivasti toimintaa ja draamaa. Ja luontoa^^ Ja jatkuuhan ne mun toisetkin suosikit hulvattomat Täydelliset naiset ja Greyn Anatomia. Ja koukuttava aivot-narikkaan-ohjelma Salkkarit:D Päivien lepohetket koostuu niiden katsomisesta. Tuleekohan Sinkkikset vielä telkasta? Se on joskus ihan älytön mutta se kirvoittaa kyllä joskus musta myös hyvät naurut:D Ja nauraminen on hyvästä...

Äh... Mistä tuo Lost tuli? Sitä paitsi hypin aiheesta toiseen ja kappaleesta toiseen, palaan entiseen ja parantelen niitä. Skitsoa... Olisi ehkä aika lopettaa kirjoittaminen. Kellokin on jo yhdeksän... Kirjoitin yli tunnin. Melkein puolitoista. GREAT.

ADIOS.