Noin kaksi viikkoa olen ollut samoissa kuvioissa taas. Eli siis vanhempien luona.

En kestä sen kauempaa samaa, vaan olen nyt lähdössä ERITTÄIN suurella innolla takaisin Lahteen vaikka se tietääkin vähän yksinäisiä päiviä. Siellä tulee oltua n.2 viikkoa (opintotuki sanelee matkustelun) ja sittenpä varmaan mielellään tulen taas tänne Savoon vanhempien luo!

Lahdessa mulla on TEKEMISTÄ. Se korvaa seuran jonkun aikaa ihan kelvollisesti. Latailen Musaa (aaah, vaikka mitä aarteita tiedossa...), Heroesia, pari kolme leffaa himottaa nähdä ja omistaa (The House of Flying Daggers muun muassa)... Kotona odottaa myös rajattomat varastoni askartelutarvikkeita kollaaseihin ym. näpertelyyn , mangakokoelmani (moni ihana sarja on kesken, miksi oi miksi en ottanut niitä tänne vanhuksien luo?? En kyllä osannut ajatella silloin pakatessa preesensiä pidemmälle).

Ja onhan sitten myös "tärkeitä" menoja; kirjasto, labrat, psykiatri ja hoitsu-tapaaminen... Ja kavereita:) Aion tavata yhtä osastolta tutuksi tullutta mukavaa tyyppiä:) Kivaa pitkästä aikaa.

JA: ostin 2 Ayumi Hamasakin levyä!^^ Joku möi huuto.netissä vain VITOSELLA kpl! Ihanaa:) Siitä se keräily alkaa... Lisäksi olen tilaillut niitä uusia kuvia kokoelmaani... Ne ei ehkä ihan vielä tänään mua siellä postilootassa odota, mutta uskoakseni tällä viikolla KAIkki tulee...:) Hemmottelen itseäni!

Ennen kaikkea iloitsen että pääsen LAULAMAAN, tanssimaan, heilumaan rakastamani musiikin tahtiin ylhäiseen yksinäisyyteen. Ah...

Nyt ostamaan evästä junaan.

 

JATKOA...

 

Kirjoitin V:lle, kyselin sitä kaupungille. Piristävää nähdä sitä! Se on hyvä tyyppi... Liian vähälle on jäänyt yhteydenpito siihenkin, mutta onpahan noita ollut esteitä oikeitakin tapaamiselle, kuten se kuumeessa kotona makaaminen, ja Siilin ja Lahden välillä edestakaisin seilailu... ja RAHATTOMUUS!

Kun ei ole rahaa, ei voi kahvilla käydä kaverin kanssa. Ei voi ajella bussilla. On jumissa jossain takapajulassa, jossa ei asu KETÄÄN tuttua. MIKSI RAHA PYÖRITTÄÄ TÄTÄ MAAILMAA? Aina jauhetaan että ei se pyöritä mutta se on hurskastelevaa puhetta vain. Kyllä se aika pitkälti pyörittää. Sairastaminen maksaa. Seurustelu maksaa. Asuminen maksaa. Liikkuminen maksaa. Voi että mä VIHAAN rahaa niin että ihan puistattaa! Se syövyttää mieltä mutta sitä tarvitsee... Krääh.

Täytyy nyt lähteä syömään kun siitäkin vanhemmat minulle 23-VUOTIAALLE AIKUISELLE naputtavat. Voihan kettu, ihan kuin olisin joku alle kouluikäinen...

ÄKKIÄ OMAAN VAPAUTEEN!!!