Taas valvoin yhden yön. Pyöriskelin levottomana hengitysvaikeuksissa monta tuntia kunnes neljältä nousin ylös ja laitoin musiikin soimaan. Rauhoittavaa elokuvamusiikkia. Narniaa. Sitten Satieta. Se toimi paremmin. Mutta parhaiten toimi kaksi Opamoxia. Hengittäminen helpottui, vaikea olo jäsenissä katosi, tuli ihan rauhallinen olo. Saatoin viimein kuuden maissa nukahtaa.
 Stressaannun ihan mitättömistä asioista. Mukavistakin. Liika on aina liikaa. Luin viitisensataa sivua Fushigi Yugia eilen ja sen kuvat pyörivät silmissäni koko yön. Tamahome.. Miaka.. Nuriko.. Ihan häröä... En saa innostua mistään! Heti tulee stressireaktio... Nenäkin oli olevinaan tukossa koko ajan. Nyt ihmettelen: mikä nuha?
 Mutta tässä on taas yksi päivä pilalla. Ja mun ei pitänyt lintsata tällä viikolla yhtään... Koulussa ei ole yhtään hullumpaa. Olen alkanut viihtyä siellä kohtalaisesti. Kaksi kuukautta kesti sopeutua... Onneksi se alkaa nyt helpottua. Se ei ahdista. Siellä on tylsää, mutta sen kestää. Joskus siellä on ihan kivaakin. Tytöt alkavat olla jo melko tuttuja. Small talk sujuu.
 Kahdelle tunnille vielä ehtisin mutta en mä taida viitsiä mennä. Ei houkuttele ollenkaan. Sitä ollaan koulussa koko päivä tai ei ollenkaan.
 Keitänpä kahvia.
 Paska fiilis.
 Olen vain vähän yli 20-vuotias ja kirjoitukseni ovat jo tällaisia .Elämäni on tällaista. Sairauksia. Niistä jauhamista. Säälittävää! Monesti olen miettinyt millaista on kahden- tai neljänkymmenen vuoden päästä. Olenko jossain laitoshoidossa? Vai elänkö edes? Toivottavasti sentään...
  Äidin ostamia dominoita. Äiti on tosi antelias. Jos siltä kysyy etukäteen, se vastustelee. Mutta jos siltä kysyy silloin kun asia on jo käsissä, se antaa periksi. Tai no, nämä dominokeksit se toi kyselemättä mutta eiväthän ne paljoa maksa. Miksi se antaa aina periksi? Onko se äidin rakkautta vai sitä ettei se halua eripuraisuutta eli negatiivista hemmottelua? Negatiivinen hemmottelu... Voiko ollakaan positiivista? Mietin ihan kummallisia asioita...
 Hei, hyvää kahvia! Ja hieno auringonpaiste. Hyvä hetki...
 No niin, siinä meni bussi jolla  minun olisi pitänyt mennä.
 Mitä jos kaikki huono oloni johtuu vain yksinkertaisesti huonosta omastatunnosta? Kun olen niin huono ihminen? Välinpitämätön, itsekäs, ahne, laiska... Syntisyys tekee ihmisen sairaaksi. Sitä ei paranneta lääkkeillä tai psykologisin keinoin, yksin Jeesus voi sen parantaa.
 Yksinäisyytenikin vaikuttaa tähän tietysti, ja se ettei minulla pahemmin ole kiinnostavaa tekemistä nykyisin. Paitsi ne iänikuiset mangat. Kohta minä varmaan kyllästyn niihinkin! Siitä on jo merkkejä kuten tuo yöllinen stressiahdistus.
 Toisaalta yksin on hyvä olla. Viime viikolla ajattelin että se on jännittävää. Jännittävää? Eläydyin liikaa Asko Sahlbergin Pimeyden ääneen... Kuvittelin olevani jonkun romaanin tai elokuvan melankolinen, syvällinen henkilö, joka elää jossain omassa maailmassa, jossa on jotain erityistä ja kiehtovaa. Minulla on aina näitä rooleja. Eläydyn sen hetkisiin kirjoihin ym. joita luen, katson... Ne ajanjaksot (kutsun niitä buumeiksi) kestävät noin 2-7 päivää. On aina joku pieni, mitätön ja kummallinen juttu josta olen kiinnostunut tuon ajan. Sitten se kiinnostus loppuu ja löytyy uusi kiinnostuksen kohde. Nykyisin kyllä olen yhä useammin jäänyt joksikin aikaa tyhjän päälle. Ja nuo tyhjän päällä-kaudet ovat pitkittyneetkin vähän. Ne ovat pelottavia. Mitä jos kiinnostukseni kaikkeen katoaa? Jos jonain päivänä ei löydy enää yhtään asiaa, jota tutkia ja penkoa? Joka tuottaa mielihyvää ja uteliaisuutta? Ankea tulevaisuudennäkymä jos se pitää paikkansa.
 Keskustelin tässä S:n kanssa uskovien yhteyden tärkeydestä. Olen kyllä huomannut, että jos vetäydyn siitä yhteydestä, olo on kuin autiosaarella. Raamattu, rukous ja uskovien yhteys, ne kolme ovat kaikki tärkeitä. Yhtäkään ei pidä jättää. Tänään on nuorten aikuisten ilta. Toisaalta tunnen kynnystä sinne menossa, mutta toisaalta jos en mene, tunnen jääneeni jostain paitsi. Rukoilen Herralta voimaa mennä sinne nuorteniltaan tänä iltana!
 Onko yksinäisyys Jumalan mieleen? Siis se että haluaa olla yksin? Vai onko se itsekästä? Koska kaksoiskäskyn toinen puolihan kuuluu että "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"...

 Toisaalta minä kaipaan rakkautta.Että joku hoitaisi minua kuin pikkulasta. En panisi pahakseni. Miksi kukaan ei rakasta minua niin paljon, että näyttäisi sen minulle? Mutta turha minun on odottaa rakkautta, kun en sitä itsekään kovin menestyksekkäästi osaa kenellekään osoittaa.
 Olen lukenut varmasti ihan liikaa rakkaustarinoita. Ne ovat turmelleet minut, tuudittaneet minut siihen uskoon, että sellaista elokuva- ja romaanirakkautta on olemassa. Sammumatonta, täydellistä, intohimoista rakkautta. Oikeasti vain Jumala voi rakastaa ihmistä täydellisesti. Ihmisen rakkaus on aina epätäydellinen. Olen kuvitellut olevani Fushigi Yugin Miaka, jota Tamahome lupaa suojella aina. Hölmöä... Mutta se on tämän tytön ruusuinen unelma. Että on joku ihana mies jossakin, joka  rakastuu minuun ja tekee minut onnelliseksi. Ja on kanssani aina.

 Ihanimmat kuvitteelliset parit

1. Miaka ja Tamahome (Fushigi Yugi)
2. Clementine ja Joel (Eternal Sunshine of the Spotless Mind)
3. Max ja Liz (Roswell)
4. Arwen ja Aragorn (Taru sormusten herrasta)
5. Satine ja Christian (Moulin Rouge)
6. Jack ja Rose (Titanic)
7. Ron ja Hermione (Harry Potter)
8. Bridget Jones ja Mark Darcy (Bridget Jonesin päiväkirja)
9. Padme Amidala ja Anakin Skywalker (Star Wars)
10. Nana ja Ren (Nana)

 Mutta nyt mun pitää lähteä käymään kaupassa, jääkaapissa ei ole kohta enää kuin valo ja syödäkin pitäisi. Lopettelen siis tältä erin.

Edit: 20:25
Vääh! En lähtenyt tänään sitten mihinkään ihmisten ilmoille sen kauppareissun lisäksi. Nyt on tosi huono omatunto tai joku... Ei yhtään hyvä olo. Täällä sitä vain yksin sitten möllötetään maanantaihin asti. En ole ollenkaan luotettava vaan ohari-T.
 Mitä kummaa minä teen??? Rankaisen itseäni ja nukun lattialla ilman peittoa ja tyynyä. Valvotan itseni yömyöhään ja herätän aikaisin aamulla.
 En saisi juoda enää kahvia. Surullista... Minä niin tykkään siitä! Varsinkin sen tuomasta tunnelmasta... Mutta se ei ole hyväksi sairauteni takia... *nyyh*